Hei kaikille! Aloitan nyt uuden tarinani Lawrenttien kohtalon. Olen siis sama tekijä, joka teki Love perheen tarinan ja Danielan päiväkirjan. Toivon, että pidätte tarinastani ja laitatte paljon kommenttia ;D

Hei, minun nimeni on Gabrielle ja tämä tarina kertoo minusta ja minun perheestäni.

Tässä on pikkusiskoni Melinda. Kaikki sanovat, että hän muistuttaa hurjasti minua tuon ikäisenä, mutta olen kyllä hiukan erimieltä.

Tässä on äitini Lara. Äitini tekee todella usein töitä kotona, joten hän on kotona todella usein.

Muutimme n. 2 päivää sitten tähän taloon Äidin takia, sillä hän halusi muuttaa töidensä takia lähemmäs työpaikkaansa ja senpä takia jouduimme pikkusiskoni kanssa jättämään vanhan koulun ja vanhan ystävät.

Meitä jännitti Melindan kanssa todella paljon uuteen kouluun meno.

"Olisipa se koulu kiva ja saisinpa nopeasti kavereita" Sanoi Melinda minulle huolestuneena.

"Varmasti saat pian kavereita, mutta minuakin hieman huolestuttaa" Vastasin Melindalle hieman hymyillen.

"Syömään!" Huusi Äiti keittiöstä, kädessään iso salaattilautanen.

Pian syömisen jälkeen, päätin mennä nukkumaan, sillä halusin olla pirteä, kun huomenna lähtisin Melindan kanssa uuteen kouluun.

Melindakin teki samoin, kuin minä.

Pian vihreä koulubussi tuli hakemaan meitä kouluun. Olimme Melindan kanssa todella jännittyineitä, mitä koulupäivä toisi tullessaan.

Eipä aikaakaan, kun koulupäivä olikin jo loppunut ja (jouduin) tuomaan kotiin ensimmäiset läksyni. Olin todella surullinen, sillä kukaan ei ollut tullut juttelemaan minulle koulussa koko päivään.

Kun Melinda tuli koulusta, oli hän jo saanut hyvän ystävän. Minua asia suututti entistä enemmän. Olin tietenkin onnellinen pikkusiskoni puolesta, mutta kyllä asia harmitti minua aika paljon.

Istuin olohuoneessa, kun Äiti tuli kysymään minulta, miten koulupäivä oli mennyt.

"No ei todellakaan hyvin! En saanut koulusta yhtään ystävää ja vanhassa koulussa minulla oli ystäviä vaikka kuinka paljon!" Karjuin Äidilleni.

Kyyneleet alkoivat tulla väkisin silmistäni, joten juoksin nopeasti omaan huoneeseeni yläkertaan.

"Tämä on niin väärin" Ajattelin mielessäni, kyynelten valuen pitkin poskiani.

Myöhemmin illalla menin olohuoneeseen katsomaan tv:tä, kun Äiti tuli istumaan viereeni.

"Kulta, miten siellä koulussa nyt oikeastaan meni?" Kysyi Äiti minulta huolestuneena.

"No kyllähän siellä muuten meni ihan hyvin, mutta kukaan ei tullut juttelemaan minulle" Sanoin surullisena.

"Älä välitä, pian koulukaverisi huomaavat, miten hieno tyttö sinä olet" Sanoi Äiti minulle hymyillen.

"Toivotaan" Sanoin vaisusti ja jatkoin tv:n katselemista.

Myöhemmin puhelin soi ja menin vastaamaan.

"Gabrielle" Sanoin puhelimeen.

"No täällä on Elena, sun uus koulukaveri. Aateltiin kavereitten kanssa, että kun mä järjestän huomenna bileet meillä, niin haluisitko tulla? Saisit tutustua meihin" Kysyi Elena iloisella äänellä.

"Mielelläni minä tulen!" Huudahdin nauravaisella äänellä.

"Hienoa! Bileet alkaa kello 22, joten silloin nähään, moikka" Sanoi Elena ja sulki puhelimen.

Olin maailman onnellisin tuolla hetkellä, mutta...

Menin kysymään Äidiltä heti asiasta.

"Äiti, Elena soitti äsken, Elena on mun uus luokkakaveri ja se pyys mut huomenna niille, ku Elena järjestää bileet. Sinne on kuulemma tulossa melkein koko luokka, niin saisin tutustua niihin" Sanoin onnesta puhkuen.

"No sehän on hienoa, mutta monelta nämä bileet ovat?" Kysyi Äiti hymyillen.

"Öö... No tuota... Ne alkaa 22.00" Sanoin vaisusti.

"Mitä!? Niin myöhään? No ei tule todellakaan kysymykseenkään nuori neiti!" Huudahti Äiti vihaisesti.

"Mutta äiti, sinne on tulossa vain meidän luokkalaisia" Huusin vihaisesti takaisin.

"No tulkoot vain, mutta sinne sinä et mene ja tästä ei enää keskustella!" Huusi Äiti kovaan ääneen.

"Argh! Ensin minun pitää muuttaa tänne ja nyt kun minulla olisi mahdollisuus tutustua luokkakavereihini, sinä et päästä! Argh!" Karjuin naama punaisena ja menin huoneeseeni.

"Äiti ei tajua mistään mitään" Mietin mielessäni, kunnes sain loistavan ajatuksen.

"Minä karkaan niihin bileisiin. Odotan, että äiti käy nukkumaan ja tietenkin pikkusisko ja sen jälkeen hiivin ulos, loistavaa" Naurahdin ja toivo palasi taas mieleeni.

Seuraavana aamuna lähdin iloisesti kouluun.

Myöhemmin koulusta tultuani, olin todella iloinen, mutta pyyhin naamaltani liian iloisen hymyn, koska se olisi epäilyttävää.

Koulussa olin tutustunut kunnolla, ensimmäiseen ystävääni Iiron ja pyysin hänet meille. Iiro on, myös tulossa tänään Elenan bileisiin.

Jutustelimme pitkän tovin Iiron kanssa, kunnes Iiron piti lähteä.

"Nähdään bileissä Gaby" Sanoi Iiro. Luokkakaverini olivat antaneet minulle lempinimen Gaby.

"Joo nähdään" Huikkasin Iirolle hymyillen.

Kun Iiro oli lähtenyt, menin tekemään läksyni, sillä illalla en ehtisi.

Pian yläkerrasta Äiti huusi minua ja lähdin kohti yläkertaa.

"Niin?" Kysyin Äidiltäni, joka oli koneella tekemässä töitään.

Äiti nousi tuolista ja käveli minua kohti.

"Etkai sinä ole enään minulle vihainen?" Kysyi Äiti katsoen minua hymyillen.

"En tietenkään, sain tänään jo ystäviä" Sanoin hymyillen.

"Mitä minä sanoin, ei kavereitten etsimiseen bileitä tarvita" Sanoi Äiti minulle naurahtaen.

Illemmalla odotin huoneessani, että kaikki kävisivät nukkumaan. Mietin mielessäni Iiroa, hän oli minulle todella hyvä ystävä.

Pian kuulin Äidin käyvän nukkumaan, joten päätin lähteä hiippailemaan alakertaan.

Olin juuri pääsemässä rappusille, kun...

"Gabrielle?" Kysyi Melinda takanani.

Käännyin varovasti.

"Mitä ihmettä sinä täällä hiivit?" Kysyi Melinda minulta ihmeissään.

"En minä mitään hiivi, mutta sinun pitäisi olla jo nukkumassa, joten mars petiin!" Komensin Melindaa.

"No joo joo, menossa ollaan" Tiuskahti Melinda ja meni omaan huoneeseensa.

"Huh, se oli lähellä" Mietin mielessäni ja lähdin hiippailemaan rappusille.

Ulkoovelle päästyäni pinkaisin juoksuun.

Myöhemmin olin päässyt Elenan talolle. Kuulin ulos asti kovan musiikin pauhaavan. Minua hieman jännitti.

Menin kuitenki rohkeasti ovelle ja koputin oveen. Aluksi koputusta ei kuultu, mutta toisella kerralla näin Elenan tulevan ovelle päin.

"Gaby! Hienoa, että pääsit tulemaan" Huudahti Elena halaten minua samalla ystävällisesti.

"Kaikki ovat odottaneet sinua innoissaan!" Sanoi Elena hymyillen.

"Sehän on hienoa" Naurahdin iloisesti.

"Tuu sisälle, esittelen sut kaikille" Naurahti Elena kävellen sisälle.

Menimme huoneeseen, jossa valot välkkyivät ja musiikki pauhasi. Kaikki tanssivat innoissaan.

Pian kaikki kuitenkin lopettivat tanssimisen ja tulivat ympärilleni.

Bileissä oli 5 ihmistä plus Elena, eli kaikkiaan meitä oli 7.

Esittelen teille nyt henkilöt, ketä bileissä oli. Sanon nimet minusta katsoen oikealla tai vasemmalla.

Vasemmalla seisova vaaleahiuksinen poika on, Kasperi.

Hänen oikealla puolellaan oleva vaaleahiuksinen tyttö on Lotta.

Lotan oikealla puolella oleva mustahiuksinen poika on Riku.

Rikun oikealla puolella oleva ruskeahiuksinen poika on Iiro, jonka tapasimmekin jo aikaisemmin päivällä.

Ja viimeinen Iiron oikealla puolella oleva mustahiuksinen poika on Iiron veli Joona.

"Hei kuunnelkaa kaikki! Tässä on meidän uus luokkalainen Gabrielle" Huusi Elena hymyilevälle porukalla.

Kaikki paitsi Joona, sanoivat minulle moi, mutta Joona tulikin halaamaan minua.

"Tervetuloa meidän luokalle" Sanoi Joona minulle hymyillen ja samaan aikaan halasi minua.

"Kiitos paljon" Sanoin Joonalle hymyillen ja menin hakemaan lasillisen.

Myöhemmin illalla minulla oli menossa jo 4 lasillinen.

En ollut huomannut, mutta Joona oli tullut taakseni ja katsoi minua hymyillen.

Pian Joona tulikin juttelemaan minulle. Asiaa ei katsonut hyvällä Joonan veli Iiro, joka taisi olla salaa ihastunut minuun, mutta enhän minä sitä tajunnut.

Myöhemmin aloimme tanssia Joonan kanssa, mutta tanssini ei ollut kovinkaan hyvää, nyt kun olin ottanut jo aika monta lasillista :D

Menin hakemaan lasillisen, kun Iiro tuli Joonan luo todella vihaisen näköisenä ja tönäisi tätä.

"Jätä Gaby rauhaan, hän ei ole sinun tyttösi!" Karjui Iiro vihaisena.

"No ei hän ole sinunkaan tyttösi!" Huusi Joona vihaisena ja sen jälkeen...

Alkoi kova tappelu keskellä tanssi lattiaa.

Minä riensin hätiin lasini kanssa.

"Iiro! Jätä Joona rauhaan!" Huudahdin ja heitin koko lasin, suoraan päin, Iiroa.

"Mitä ihmettä sä oikeen teet!? No ihan sama, mä lähen!" Huusi Iiro vihaisena ja lähti niinkuin sanoikin.

"Olen tosi pahoillani Joona, teijän riita Iiron kanssa tais olla mun vika" Sanoin vaisusti roikkuessani samalla Joonassa.

"No ei tosiaankaan, mun veli vaan nyt on tollanen" Sanoi Joona minulle hymyillen.

Ja niin sain ensisuudelmani Joonalta.

Tämän jälkeen Joona johdatti minut keittiöön, pois muitten seurasta.

Joona antoi minulle shamppanja lasin ja katsoi minua suoraan silmiin.

"Tämä olkoon meidän maljamme" Sanoi Joona minulle hymyillen.

Niinpä me joimme Joonan kanssa meidän maljamme.

Joona meni vielä ottamaan yhden lasillisen.

Hiukan myöhemmin illalla, Joona johdatti minut yläkerran makuhuoneeseen. Makuhuoneen pienellä pöydällä oli shamppanja pullo.

Päätimme juoda vielä yhdet lasilliset.

"Kuule Gaby, minä taidan olla rakastunut sinuun" Sanoi Joona katsoen minua suoraan silmiin.

"Tiedätkö, minulla on aivan sama tunne" Sanoin Joonalle hymyillen ja niin joimme vielä yhden lasilliset.

Menimme sängylle ja Joona suuteli minua intohimoisesti.

Muillakin meni todella hyvin alakerrassa. Kasperi ja Lotta olivat löytäneet toisensa.

Samoin kuin Elena ja Riku. Kaikilla meni siis hyvin, mutta...

Olimme saaneet jo Joonan kanssa riisuttua toistemme alusvaatteet. Joona suuteli minua rakastuneesti.

Lähdin kuitenkin Joonan otteesta pois ja istuuduin sängyn reunalle.

"En mä pysty tähän Joona" Sanoin Joonalle surullisena ja laitoin pääni alaspäin.

Tämän jälkeen en enää muista yhtään mitään.

Makasin tanssi lattialla alusvaatteisillani. Nousin pian ylös.

"Aaaa! Mitä ihmettä sä täällä teet tähän aikaan?" Kysyi Elena minulta ihmeissään.

"En mä tiiä! Mä vaan heräsin tästä äsken, enkä muista eilisestä melkeen mitään! Muistan vaan sen, että pussailtiin Joonan kanssa yläkerrassa" Huudahdin Elenalle hämilläni.

"Aaa, te taisitte tehä sen vai mitä? Taisit myös juoda eilen aika paljon" Naurahti Elena katsoen minua hymyillen.

"Joo niin taisin, mut kyllä mä oisin muistanu, jos oltais Joonan kaa oltu silleen ja mä taisin kieltäytyykkin vielä kaiken muun lisäks" Huudahdin Elenalle surullisena.

"No eihän siinä sitten mitään, mutta kannattaisko sun kohta lähtee kotiis, ennenku sun äiti huomaa et oot täällä?" Sanoi Elena hymyillen.

"Aaaa! Paljon kello on?!?!" Kysyin Elenalta paniikissa.

"Rauhotu, kello on vasta 5, joten tuskin sun äiti vielä on hereillä" Naurahti Elena.

"No huh, mä jo ehdin säikähtää, mutta hei, kiitos tosi paljon ikimuistoisesta bileillasta ja otetaan joskus uusiks" Sanoin Elenalle halataen tätä samalla.

"No aivan varmasti" Sanoi Elena minulle hymyillen.

Puin päälleni ja lähdin kävelemään kotiin.

Koti pihalla ollessani päätin hiippailla talon sisälle, jottei kukaan heräisi tai kuulisi.

Sisällä ollessani menin varmistamaan, että äiti nukkui ja onnekseni nukkui hän.

Menin, myös tarkistamaan pikkusiskoni huoneen ja onnekseni hänkin nukkui. Luulin olevani turvassa, luulin, että bileet olivat menneet hyvin ja ettei kukaan perheestäni saisi tietää, että olin ollut bileissä, mutta olin totaallisen väärässä...

Tähän loppui Lawrenttien ensimmäinen osa :)

Muistakaahan pistää kommenttia, kiitos! :)