Osa 5 Salainen käytävä

Vihdoin sain tehtyä uuden osan. Osa on hieman lyhyt, mutta lupaan, että seuraava osa tulee olemaan pidempi ;)

Lähdimme heti aamusta kohti Carl Von Metsän taloa, sillä matka sinne kesti melkein päivän. Iiro halusi ehdottomasti lähteä mukaan, sillä olihan kyse hänen isästään ja veljenpojastaan.

Hyppäsimme nopeasti autoon. Joona ajoi ja me Iiron kanssa istuimme mietiskellen.

Vasta myöhään illalla olimme perillä. Hyppäsimme autosta.

Minä katsoin taloa miettien, että tuolla Joonas näki ensimmäiset asiansa ja siellä minä olin kokenut ensimmäiset äitiyden ilot. Iiro ja Joona taasen katsoivat taloa miettien, että tuo oli heidän synnyin kotinsa, jossa he olivat varttuneet.

"Nyt me haemme Joonaksen takaisin!" Huudahdin raivoa puhkuen.

Lähdin kävelemään kohti taloa ja Iiro ja Joona seurasivat minua hieman jäljessä.

Olimme harmiksemme huomanneet, että talossa ei ollut enää ketään. Menin ovelle ja olin koputtamassa oveen, mutta tajusin ettei talossa ollut ketään.

Avasin siis vain oven ja kävelin sisälle, katselin hieman ympärilleni.

Pian Iiro ja Joonakin tulivat sisälle taloon ja katselivat ympärilleen.

"Täällä mikään ei ole muuttunut" Tokaisi Iiro Joonalle joka nyökkäsi vastaukseksi.

"Meidän täytyy hajaantua jotta löytäisimme jotain johtolankoja Joonaksen olinpaikasta, minä menen yläkertaan, joten jääkää te tutkimaan alakertaa" Sanoin surullisen näköisenä ja lähdin etsimään portaita, enhän ollut käynyt kuin vain yhdessä huoneessa täällä oloni aikana.

Hetken päästä löysin portaat ja lähdin kävelemään kohti yläkertaa.

Portaiden päässä näin oven, tunnistin oven heti.

Avasin oven varovasti ja kävelin sisään. Huoneessani jossa olin monta yötä viettänyt ei ollut muuttunut miksikään.

Kävelin Joonaksen kehdolle ja tunsin kuinka hengitykseni alkoi kiihtyä ja kyyneleet alkoivat väkisin tulemaan silmistäni. Näin silmissäni kuinka Joonas katseli minua kehdosta iloisen näköisenä.

Pian en enää voinut hillitä kyyneleitäni, vaan aloin itkemään surullisena.

Joona oli kuullut itkuni ja ryntäsi huoneeseen lohduttamaan minua.

"Voi Gaby, kyllä me löydämme Joonaksen" Sanoi Joona lohduttaen ja samalla halaten minua lämpimästi.

Samaan aikaan alakerrassa Iiro oli löytänyt mielenkiintoisen kirjahyllyn jonka hän muisti lapsuudestaan.

Iiro kutsui meidät nopeasti alakertaan.

"Gaby ja Joona, tulkaa äkkiä alakertaan!" Huusi Iiro.

Hetken päästä saavuimme kirjahyllyn luo.

"Muistatko tämän kirjahyllyn Joona?" Kysyi Iiro salaperäisesti.

"Muistan hyvin, voisikohan olla?" Vastasi Joona innoissaan.

"Hei, kertokaa nyt minullekkin!" Huudahdin kiivaasti.

Joona alkoi kertomaan minulle kirjahyllyn tarinaa.

"Tuo kirjahylly ei ole mikään tavallinen kirjahylly vaan se on salaovi käytävään, mutta Iiro ja minä ei olla koskaan käyty käytävässä, joten emme tiedä minne se johtaa" Kertoi Joona minulle hieman hymyillen.

"Voi, Joona voi olla tuon salaoven ja käytävän päässä, joten avataan salaovi nopeasti!" Huudahdin innoissani.

Iiro ja Joona osasivat avata oven, koska he olivat salaa katsoneet kerran, kun heidän isänsä oli mennyt käytävään, mutta he eivät olleet koskaan uskaltaneet mennä itse käytävään. Iiro otti kullanvärisestä kirjasta kiinni ja veti kirjaa.

Pian ovi avautui pimeään ja kiviseen käytävään.

Me kaikki kolme livahdimme nopeasti käytävään.

"Vau, todella upeaa!" Huudahdin innoissani katsoen pitkältä näyttävää käytävää.

Pian aamu alkoi sarastamaan ja sen huomasi käytävästäkin, sillä käytävä oli toodella vanha ja käytävään oli tullut pieniä halkeamia josta valo pääsi sisään. Lähdimme kävelemään käytävää pitkin, käytävä oli todella pitkä ja matka käytävän päähän tuntui kestävän loputtomasti.