Hei taas! Päätin tehdä uuden osan näin nopeasti, mutta päästän teidät lukemaan ja muistakaa laittaa kommenttia! ;D

Aamulla menin halaamaan Melindaa, koska minusta vain tuntui, että pitäisi halata häntä.

"No mistäs nyt tuulee? Et sinä yleensä tule halaamaan minua ilman syytä" Kysyi Melinda minulta ihmeissään.

"Heh, no ehkä nyt oli jo aika halata sinua ilman mitään syytä" Naurahdin Melindalle, mutta oikeastaan en itsekkään tiennyt, miksi halasin Melindaa.

Myöhemmin puhelin soi, menin vastaamaan.

"Gabrielle" Vastasin.

"Joona täällä, voisinko tulla käymään teillä, mulla ois hieman asiaa?" Kysyi Joona minulta vakavalla äänellä.

"Tottakai" Vastasin iloisella äänellä.

"No hienoa, lähen tulemaan" Sanoi Joona ja sulki luurin.

Pian Joona olikin jo ulkona odottamassa, kun avasin oven.

"Moi Gaby" Sanoi Joona iloisesti, mutta muuttui pian vakavan näköiseksi.

"Onko jokin hätänä?" Kysyin huolestuneena.

"Parempi, että jutellaan sisällä" Sanoi Joona ja niin menimme sisälle.

"Ootko sä yrittänyt jotenkin vältellä mua?" Kysyi Joona osoittaen minua sormellaan totisena.

"No en tosissaan oo, mistä sä oot tollasta saanu päähäs?" Kysyin Joonalta hämilläni.

"No emmä tiiä, jotenki musta on vaan tuntunu siltä, että sä oot vältelly mua sen jälkeen, mitä me tehtiin siellä bileissä" Sanoi Joona minulle.

"Täh? Siis mitä me muka tehtiin siellä bileissä?" Kysyin Joonalta hieman huolestuneena.

"Hah, no olinhan mäkin juonu, mutta kyllä mä muistan, mitä me siellä olohuoneen sohvalla tehtiin" Naurahti Joona minulle ivallisesti.

"Ei!! Ei me olla voitu tehä siellä mitään tollasta" Kiljahdin säikähtäneenä.

"Heh, no ei se nyt varmaan noin kamalaa oo" Sanoi Joona nauravaisena.

"Okei, sun on varmaan parasta nyt lähtee" Sanoin vihaisena.

"No etkai sä nyt suuttunu? Itehän sä halusit siellä sohvalla" Sanoi Joona ihmeissään.

"Lähe nyt oikeesti, haluun olla yksin!" Karjuin Joonalle, joka pinkaisikin äkkiä juoksuun.

Ensi reaktioni oli itkeä.

"Eihän se voi mitenkää pitää paikkaansa, mitä jos olen raskaana?" Mietin kauhuissani.

Illalla menin sohvalle istumaan ja mietin oikein kunnolla, mitä bileissä oikeastaan tapahtui.

Menemme ajassa hieman taaksepäin bileisiin.

"Sori Joona, en vaan pysty tähän" Sanoin Joonalle surullisena alusvaatteisillani.

"No ei se mitään, kyllä mä jaksan odottaa" Sanoi Joona minulle hymyillen ja silitti poskeani.

"Voi Joona, rakastan sinua niin paljon" Sanoin samalla halaten Joonaa tiukasti.

Shamppanjaa oli vielä hieman pöydällä, joten päätin ottaa vielä lasillisen.

Minulla oli hieman kylmä, joten menin yläkerran olohuoneeseen laittamaan takkaan tulen.

Istuin ja katselin takaa, joka roihusi ihanasti ja lämmitti mukavasti.

Pian minulle kuitenki tuli oma henkilökohtainen lämmittäjä, nimittäin Joona, joka tuli istumaan viereeni ja niin käperryimme toisiimme kiinni.

Sillä hetkellä tunsin olevani valmis, joten hyppäsin Joonan syliin ja suutelin tätä intohimoisesti. Taisin, myös olla juonut vähän liikaa.

"Oot sä nyt aivan varma tästä? Ku äsken et halunnu" Kysyi Joona hymyillen.

"No oon oon, parempaa kumppania ei vois ollakkaan" Sanoin Joonalle ja jatkoin suutelemista.

Pian meillä ei enää ollut mitään päällä.

Takaisin nykyaikaan.

"Oi, ei voi olla totta!" Huudahdin päätäni pudistellen.

Nyt palaset loksahtivat paikoilleen. Raskaudestani johtuvat hormoonit olivat saaneet aikaan hellyyden puutteeni Melindaan ja sen, että minulla oli ollut eilen illalla pahaolo.

Olin kauhuissani enkä tiennyt, miten kertoisin asian äidilleni.

Huomenna olisi koulua, mutta en todellakaan halunnut nähdä Joonaa nyt tälläisellä hetkellä.

Myöhemmin äitini tuli huoneeseeni.

"Onko kaikki hyvin?" Kysyi äiti minulta tapansa mukaan.

Istahdin sängyn laidalle.

"Itse asia ei, minä taidan olla tulossa kipeäksi, joten en taida huomenna päästä kouluun" Sanoin voivottelevalla äänellä.

"No voi sinua! Lepäät sitten huomenna täällä kotona" Sanoi äiti minulle halaten minua samalla.

"Muistathan, että minulla on huomenna kokous ja lähden jo aikaisin aamulla" Sanoi äiti minulle hymyillen.

"Muistanhan minä, laitan jotain välipalaa Melindalle, kun se tulee koulusta" Sanoin hymyillen takaisin.

"Hienoa, hyvää yötä" Sanoi äiti minulle ystävällisesti ja lähti ulos huoneestani.

"Voih, olisi pitänyt kertoa äidille" Mietin mielessäni surullisena.

Hieman myöhemmin menin nukkumaan huolettomana, tai no en nyt ihan huolettomana, mutta kuitenkin siten, etten aavistanutkaan, miten kauheaa huomenna tulisi olemaan.

Äiti ja Melindakin menivät samaan aikaan nukkumaan kuin minä. Melinda oli halunnut mennä nukkumaan äidin viereen, syytä en kyllä tiedä.

Heräsin aamulla jo varhain. Olin yöllä ehtinyt miettiä tulevaa vauvaa ja asia alkoi ilostuttamaan minua entistä enemmän.

Menin katsomaan makuhuoneeseen olivatko kaikki jo lähteneet, olivathan he. Melinda oli lähtenyt kouluun ja äiti kokoukseen.

Tein itselleni aamupalaa ja aloin syömään, kunnes puhelin soi.

Kävellessäni puhelimen luokse ajattelin, että Joonahan se siellä soittaa, mutta olin totaallisen väärässä enkä ikinä olisi halunnut vastata tuohon puheluun.

"Gabrielle" Vastasin puhelimeen...

"Ei, tämän on pakko olla erehdys, jospa olette sekoittaneet henkilöt!?" Huudahdin säikähtäneenä...

"Se...Selvä, lähden tulemaan niin pian kuin pääsen!" Sanoin kyyneleet silmissäni ja suljin puhelimen.

"Ei tälläistä voi sattua minulle!" Huusin kyyneleet valuen pitkin poskiani.

"Minun on soitettava Melindan kouluun ja pyydettävä, että Melinda pääsee lähtemään koulusta heti paikalla kotiin" Mietin mielessäni ja yritin koota itseni, jotta pystyisin soittamaan koululle.

Monta tuntia myöhemmin sairaalassa.

Äiti oli joutunut sairaalaan. Äidin tila oli vakaa. Olimme Melindan kanssa tulleet sairaalaan niin pian kuin mahdollista.

"Yhyy" Itki Melinda todella surullisena.

"Ei hätää Melinda, kyllä äiti selviytyy" Sanoin halaten Melindaa tiukasti ja itkin itse samalla. Pyysin Melindaa soittamaan tädillemme, sillä hänet olisi kutsuttava paikalle.

Kun Melinda meni etsimään puhelinta, jäin äidin kanssa kahden.

"Äiti, en ehtinyt kertoa sinulle kotona, mutta minä odotan vauvaa, ihanaa pientä vauvaa, kun parannut sinusta tulee mummo" Sanoin itkien, mutta olin iloinen, että sain kertoa asian äidilleni ennekuin oli liian myöhäistä.

Pian äidin tila heikkeni.

"Eiiiiii, älä jätä minua ja Melindaa!" Karjuin äidin vieressä itkiessäni vuolaasti.

Myöhemmin Lara Lawrent kuoli.

"Eiiii!!!!" Karjuin sairaala huoneessa tooodella surullisena.

Päätin lähettää Melindan tätinsä luokse, sillä nyt minusta ei ollut Melindalle hoitajaksi.

Hieman myöhemmin aloin tuntea kauheaa poltetta ja kipua vatsassani.

"Ei, en halua menettää sinuakin!!!!" Karjuin kivuista ja tuskista.

Pian kaaduin maahan kivusta, sillä en jaksanut enää taistella kipua vastaan ja pysyä pystyssä. Siinä minä sitten makasin, kivuissa ja tuskissa, olisiko tämä minun ja tulevan vauvani loppu?

Mitä tapahtuukaan Gabriellelle, entä vauvalle? Sen saatte tietää seuraavassa osassa, joten muistakaahan pistää kommenttia kiitos ;)