Olen todella pahoillani, että uudessa osassa meni näin kauan aikaa, mutta toivottavasti pidätte ja laittakaahan kommenttia ;)

Lähdimme kaikki kolme kävelemään rappusia ylös kohti mökin ovea.

Jäin seisomaan lasisen oven eteen ja yritin katsoa näkyisikö talossa liikettä. Kun huomasin, ettei talossa näkynyt ketään kokeilin olisiko ovi auki, ovi oli auki, joten menimme sisälle ja katselimme hiukan ympärillemme.

Siinä samassa kuulin taaperon itkua,  Joonaksen itkua. Lähdin juoksemaan itkua kohti ja päädyin makuuhuoneeseen.

Makuhuoneen perällä oli kehto, jossa yksinäinen Joonas itki, mutta rauhoittui, kun näki minut. Kyyneleet alkoivat väkisin tulemaan silmistäni, mutta tällä kertaa onnesta.

"Voi Joonas, olet kunnossa!" Sain vihdoin sanottua onnellisena ja menin Joonaksen luo.

Otin Joonaksen kehdosta ja syleilin tätä onnellisempana kuin koskaan aikaisemmin.

"Joona tule äkkiä tänne!" Sain vihdoin huudettua kyynelteni seasta.

Joona ryntäsi huoneeseen ihmeissään, mutta kun hän näki Joonaksen hänen silmänsä kostuivat.

"Onko hän..." Sai Joona sanottua, mutta keskeytin hänet.

"Kyllä on. Tässä on poikasi Joonas" Sanoin Joonalle kyyneleet valuen onnesta, ojensin Joonaksen isälleen.

"Joonas, olet ihan minun näköiseni!" Huudahti Joona onnellisena.

"Onko siinä veljenpoikani?" Kysyi Iiro tulessaan huoneeseen ja kutitteli nauravaa Joonasta iloisena.

Sillä aikaa, kun Iiro ja Joona juttelivat menin kiertelemään taloa.

"Missäköhän isä ja Miikka ovat?" Kysyi Iiro Joonalta hämmentyneenä.

"En tiedä, ei jotenkaan isän tapaista jättää taapero yksin taloon." Vastasi Joona kummissaan.

"Aaaaa!" Kiljahdin pelästyneenä kylpyhuoneessa.

Lattialla nimittäin makasi elottoman näköinen Carl.

 

Monta tuntia myöhemmin sairaalassa.

Carl oli todella huonossa kunnossa ja hän oli menettänyt mökillä tajunsa, mutta kukaan ei vielä tiennyt syytä. Minä olin vienyt Joonaksen Joonan ja Iiron kotiin lastenhoitajan hoiviin.

"Voi isä, olen niin pahoillani kaikista riidoistamme, ymmärrän nyt, miksi teit kuten teit Joonaksen suhteen, sillä ajattelit etten antaisi sinun nähdä omaa lastenlastasi" Joona sanoi kyyneleet silmissä.

Me istuimme Iiron kanssa samassa huoneessa surullisina ja miettiväisinä.

Pian sairaanhoitaja tuli luoksemme surullisen näköisenä.

"Olen pahoillani, mutta minulla ei ole mitään uutta kerrottavaa isästänne, hän on tajuttomana ja huonossa kunnossa, mutta syytä emme vielä tiedä" Sanoi sairaanhoitaja surullisena.

"Hyvä uutinen tässä on kuitenkin se, että isänne tila on vakaa ja runsaalla levolla hän voi parantua, jos hän on tarpeeksi sisukas ja epäilen, että hän on" Jatkoi sairaanhoitaja hymyillen.

"Toivotan sinulle oikein paljon voimia" Sanoi sairaanhoitaja ja halasi Joonaa.

"Kiitos, sitä tarvitaan" Sanoi Joona hiukan hymyillen ja vastasi sairaanhoitajan halaukseen.

"Teille myös voimia" Sanoi sairaanhoitaja minulle ja Iirolle lähtiessään ulos huoneesta.

"Isä, sinun täytyy olla sisukas niinkuin sairaanhoitaja äsken sanoi, älä anna periksi" Kuiskasi Joona isälleen hiukan hymyillen.

Joona alkoi kuitenkin itkettämään ja hänen oli pakko pyyhkiä kyyneleitään kädellään.

Minä menin lohduttamaan Joonaa.

"Yhdessä me kaikki kolme selviämme tästä, isäsi on sisukas mies" Sanoin hymyillen ja halasin Joonaa tiukasti, en ollut Carlille vihainen Joonaksen takia, sillä minäkin olin näiden päivien aikana tajunnut, että Carl vain halusi tavata lapsenlapsensa.

"Kiitos Gaby, mutta haluaisin olla hetken aikaa isän kanssa kahden, jos se vain sopii?" Kysyi Joona minulta hiljaa.

"Tietenkin sopii" Sanoin Joonalle ja annoin hänelle vielä suudelman, sen jälkeen lähdin ulos huoneesta.

"Isä heräisit nyt, me tarvitsemme sinua" Kuiskasi Joona laskien päänsä alas surullisena.

"Joona... olen... niin pahoillani" Sanoi Carl hyvin hiljaa kääntyen samalla Joonaa kohti.

"Isä! Ei sinulla ole mitään syytä olla pahoillasi, minä olen!" Huudahti Joona onnellisena ja antoi kyynelten value pitkin poskiaan.

"Kiitos... poikani... mutta Miikka on... vaarassa... menkää mökille... takaisin" Sai Carl vielä sanottua, mutta sen jälkeen Carl ei jaksanut enää vastata tai puhua.

"Miikka!? Vaarassa?" Kysyi Joona isältään kyyneleet silmissä.

Carl ei kuitenkaan vastannut enään mitään, joten Joona ajatteli antaa isänsä levätä.

Samaan aikaan sairaalan viereisessä puistossa, ilta oli jo hämärtynyt ja minä istuin yksin keinussa surullisena.

Minua harmitti Joonan ja Iiron puolesta, mutta minulle tuli muistot mieleen oman äitini kohdalla.

Olin ollut niin ajatuksissani, että huomasin vasta nyt, kun Iiro istahti viereiseen keinuun kanssani.

"Tämä on kovaa aikaa" Kuiskasi Iiro hiljaa kyyneleet silmissään ja kääntyi katsomaan minua kohti.

"Tiedän, mutta teillähän se kaikista rankinta on!" Huudahdin kyyneleet silmissäni ja nousin ylös keinusta.

Menin halaamaan Iiroa myötätuntoisesti ja halasimme toisiamme hyvin pitkään.

Emme olleet ollenkaan huomanneet, että Joona oli jonkun matkan päässä vakoillut meitä.

Joonan täytti raivo ja viha veljeään kohtaan ja hän lähti kävelemään meitä kohti.

"Kuinka sinä saatat yrittää tälläisellä hetkellä tulla minun ja Gabyn väliin!" Karjui Joona Iirolle raivoissaan.

"Olet käsittänyt aivan väärin, en minä ole teidän väliinne tulossa!" Huudahti puolestaan Iiro vihaisena.

"Pysy loitolla Gabystä!" Huudahti Joona raivoissaan.

"Lopettakaa, tuohan on ihan naurettavaa!" Huudahdin kyyneleet silmissäni.

Joona tuli luokseni anteeksi pyytävän näköisenä.

"Anteeksi Gaby, olet aivan oikeassa" Sanoi Joona halaten minua hellästi.

Siinä vieressä Iiro katseli minua ja Joonaa haikeasti. Joona ei ollut syytöksineen aivan väärässä, sillä Iiro tykkäsi minusta todella paljon.

Hieman myöhemmin Joona meni Iiron luokse.

"Kuulehan veliseni, unohtakaamme riitamme ainakin hetkeksi aikaa, sillä nyt on tosi kyseessä, isä sanoi, että Miikka on vaarassa ja meidän pitäisi lähteä etsimään häntä mökistä!" Huudahti Joona peloissaan Iirolle.

"Miikka?! Mutta emme me isää voi jättää tälläisellä hetkellä!" Vastasi Iiro hämillään.

"Mutta isä pyysi, että lähtisimme etsimään häntä, sillä hän oli vaarassa" Sanoi Joona pelokkaana.

"Selvä on, me lähdemme etsimään veljeämme!" Huudahti Iiro päättäväisesti.

 

 

Tähän loppui 6 osa :) Toivottavasti piditte ja muistakaa laittaa kommenttia kiitos! ;)